Raha. Niin.
Suomalaiseen mentaliteettiin ei kuulu rahasta puhuminen, tai ainakaan positiivisessa mielessä. Usein voivotellaan, kun palkka on huono ja rahaa ei ole tarpeeksi ja jos joku erehtyy kertomaan taloudellisen tilanteensa olevan hyvä niin kyseinen henkilö koetaan koppavaksi tai jotain. Mun mielestä on aina ollut tosi kiehtovaa rikkoa tai ainakin kyseenalaistaa tabuja, tästäkin aiheesta olen halunnut kirjoittaa jo pitkään ja mikäli saan yhdenkin ihmisen ajattelemaan asiaa uudelta kantilta niin se on jo voitto.
Jos vaikka kahvipöytäkeskustelussa tulee puhe rahasta ja säästämisestä, niin en häpeä myöntää että meillä on säästötilillä kutakuinkin omakotitalon käsirahan verran. Tulevasta USA-reissustakin monet ovat hämmästelleet että eikö se ole todella kallista matkustaa niin kauas ja niin pitkäksi aikaa, ja olen tyynesti vain todennut, että voi olla mutta meillä on varaa siihen. En tajua miksi minun pitäisi hävetä sitä, että olemme tässä vajaassa kahdessa vuodessa saaneet lähes jokaisesta palkasta pienen siivun säästöön ja summa on kasvanut varsin mukaviin mittoihin. Toki säästöistä osa on Tommin sedän perintöä, mutta reilusti yli puolet on ihan meidän omia ansioitamme.
Vivian muuten julkaisi juuri todella nokkelan postauksen säästövinkeistä, kannattaa tsekata jos tarvitsee ideoita omaan säästämiseen (: Yritin itsekin miettiä millä keinoilla saan rahaa säästöön, mutta se tapahtuu jotenkin niin automaattisesti etten osaa sitä sen tarkemmin eritellä. Kai jossain takaraivossa kytee vielä se opiskeluaikojen mentaliteetti kun vertailtiin kilohintoja ja todettiin sama kuin Vivianilla eli köyhän ei kannata ostaa halpaa. Muistan kun syksyllä 2013 käytin kesätyörahoista reilu 150 euroa aitonahkaiseen takkiin niiden puolta halvempien keinonahkarimpuloiden sijasta ja kyseinen takki on edelleen kuin uusi.
Ja huomioitakoon, että säästäväisyys ei tarkoita samaa kuin pihiys. Mielelläni tarjoan ystävälle lounaan jos mulla on juuri ollut vaikka palkkapäivä ja alkuvuodesta ostin rakkaalle siskolleni hänen haaveilemansa kukallisen bomber-takin. Ihan vaan koska voin, ja olihan se mieletöntä nähdä toisen ilahtuvan sydämensä pohjasta (:
Niin ja kerrottakoon täälläkin, meikäläinen sai tuossa kuukausi takaperin elämänsä ensimmäisen vakituisen työsopimuksen! Tilanne tuskin vaikuttaa säästämiseeni mitenkään, mutta onhan se kiva ettei koko ajan tarvitse miettiä töiden loppumista ja mahdollista jatkosopimusta. Ja se tuo myös turvaa siihen, että jos Tommi päättääkin vaihtaa työpaikkaa tai kouluttaa itseään lisää niin ainakin mulla on suhteellisen turvattu toimeentulo.
Lähtikö mopo taas vähän käsistä.... mun tarttis selkeesti kirjoittaa tänne useammin, niin sitten ei tulisi näitä superpitkiä postauksia kerralla :D Ja mikäs se pointti olikaan, se että meillä on hyvin säästöjä ja se, että käytämme niitä mm. matkustamiseen ja tulevina kuukausina myös remontointiin (tästä lisää myöhemmin). Oltais siis voitu myös järjestää ne 70 hengen hääjuhlat, mutta päätettiin kuitenkin käyttää niihin kuluva summa ensimmäiseen Amerikanreissuun. Ja mua ei todellakaan hävetä kertoa ihmisille säästöjemme määrää jos sitä suoraan kysytään. Ihan itte olen sitä rahaa toiselle tilille siirtänyt (:
Mua myös harmittaa, että raha-asioista ei saa kysyä. Välillä ihan vilpittömällä uteliaisuudella tekee mieli kysyä millä perusteella joku ostaa vaikka luksusmerkkien laukkuja tai vaihtaa auton uudempaan ja että tekikö kyseisen ostoksen säästöillä vai esimerkiksi jollakin lainalla. Itselläni esimerkiksi on jokseenkin kielteinen suhtautuminen kaikenlaisiin lainoihin (poislukien asuntolainat yms), joten olisi mielenkiintoista kuulla miksi ja missä tilanteessa joku on sellaisia palveluita hyödyntänyt.
Herättikö ajatuksia? Miksi raha ja siitä puhuminen on edelleen meille niin vaikeaa?
Suomalaiseen mentaliteettiin ei kuulu rahasta puhuminen, tai ainakaan positiivisessa mielessä. Usein voivotellaan, kun palkka on huono ja rahaa ei ole tarpeeksi ja jos joku erehtyy kertomaan taloudellisen tilanteensa olevan hyvä niin kyseinen henkilö koetaan koppavaksi tai jotain. Mun mielestä on aina ollut tosi kiehtovaa rikkoa tai ainakin kyseenalaistaa tabuja, tästäkin aiheesta olen halunnut kirjoittaa jo pitkään ja mikäli saan yhdenkin ihmisen ajattelemaan asiaa uudelta kantilta niin se on jo voitto.
Jos vaikka kahvipöytäkeskustelussa tulee puhe rahasta ja säästämisestä, niin en häpeä myöntää että meillä on säästötilillä kutakuinkin omakotitalon käsirahan verran. Tulevasta USA-reissustakin monet ovat hämmästelleet että eikö se ole todella kallista matkustaa niin kauas ja niin pitkäksi aikaa, ja olen tyynesti vain todennut, että voi olla mutta meillä on varaa siihen. En tajua miksi minun pitäisi hävetä sitä, että olemme tässä vajaassa kahdessa vuodessa saaneet lähes jokaisesta palkasta pienen siivun säästöön ja summa on kasvanut varsin mukaviin mittoihin. Toki säästöistä osa on Tommin sedän perintöä, mutta reilusti yli puolet on ihan meidän omia ansioitamme.
Ja huomioitakoon, että säästäväisyys ei tarkoita samaa kuin pihiys. Mielelläni tarjoan ystävälle lounaan jos mulla on juuri ollut vaikka palkkapäivä ja alkuvuodesta ostin rakkaalle siskolleni hänen haaveilemansa kukallisen bomber-takin. Ihan vaan koska voin, ja olihan se mieletöntä nähdä toisen ilahtuvan sydämensä pohjasta (:
Lähtikö mopo taas vähän käsistä.... mun tarttis selkeesti kirjoittaa tänne useammin, niin sitten ei tulisi näitä superpitkiä postauksia kerralla :D Ja mikäs se pointti olikaan, se että meillä on hyvin säästöjä ja se, että käytämme niitä mm. matkustamiseen ja tulevina kuukausina myös remontointiin (tästä lisää myöhemmin). Oltais siis voitu myös järjestää ne 70 hengen hääjuhlat, mutta päätettiin kuitenkin käyttää niihin kuluva summa ensimmäiseen Amerikanreissuun. Ja mua ei todellakaan hävetä kertoa ihmisille säästöjemme määrää jos sitä suoraan kysytään. Ihan itte olen sitä rahaa toiselle tilille siirtänyt (:
Mua myös harmittaa, että raha-asioista ei saa kysyä. Välillä ihan vilpittömällä uteliaisuudella tekee mieli kysyä millä perusteella joku ostaa vaikka luksusmerkkien laukkuja tai vaihtaa auton uudempaan ja että tekikö kyseisen ostoksen säästöillä vai esimerkiksi jollakin lainalla. Itselläni esimerkiksi on jokseenkin kielteinen suhtautuminen kaikenlaisiin lainoihin (poislukien asuntolainat yms), joten olisi mielenkiintoista kuulla miksi ja missä tilanteessa joku on sellaisia palveluita hyödyntänyt.
Herättikö ajatuksia? Miksi raha ja siitä puhuminen on edelleen meille niin vaikeaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti